Ranskasta Suomeen

Kuvion uskotaan saaneen alkunsa Lyonissa, Ranskassa sijaitsevassa tekstiilitehtaassa 1920-luvun loppupuolella. Siihen vaikuttivat lähes varmasti aikakauden sisustuksessa ja pariisilaisissa huippumuotitaloissa suositut aidot eksoottisten eläinten turkikset. Lisäksi art deco -suuntaukselle olivat ominaisia näyttävät ja voimakkaan kontrastiset kuviot, mistä seeprakangas oli erityisen huomiota herättävä esimerkki.

Kuvion kutominen kankaaksi mahdollisti sen, että aidon seeprannahan suuret ja tunnusomaiset raidat voitiin sovittaa erikokoisiin huonekaluihin.

Ensimmäinen dokumentoitu esimerkki kudotun seeprakuvioisen kankaan käytöstä huonekaluissa - saman kankaan, jota myöhemmin käytettiin Artekille suunnitelluissa Aalto-huonekaluissa - voidaan jäljittää ranskalaiseen muotoilijaan Michel Dufetiin (1888–1985). Hän suunnitteli Pariisissa vuosittain järjestettyyn taide- ja arkkitehtuurinäyttelyyn Salon d’Automneen vuonna 1929 kokonaisuuden, johon kuului kaksi nojatuolia verhoiltuna jacquard-kudotulla seeprakuvioisella kankaalla. Tämän kankaan valmistajaa ja toimittajaa ei kuitenkaan ole onnistuttu tunnistamaan, sillä tekstiilejä koskeva dokumentointi jäi tuohon aikaan valitettavan usein puutteelliseksi.

Muistiinpanoja Zebrasta

Yksi tärkeimmistä vihjeistä Zebran ranskalaiseen alkuperään liittyy Aino Aaltoon. Vuonna 1935 hän matkusti Pariisiin ja Zürichiin etsien inspiraatiota muotoilutyöhönsä. Matkan aikana hänen huomionsa kiinnittyi pariisilaisessa Stylclair-sisustusliikkeessä esillä olleeseen seeprakuvioiseen verhoilukankaaseen. Liike myi tuolloin jo Aallon huonekaluja.

Tapansa mukaan Aino Aalto merkitsi havainnon muistivihkoon, johon hän kirjasi matkoillaan löytämiään kiinnostavia esineitä, materiaaleja ja ideoita. Muiden muistiinpanojensa joukkoon hän kirjoitti sanat: ”Seeprakangas, joka tulee Lyonista.” Tiedon oli todennäköisesti kertonut hänelle Stylclairin henkilökunta hänen tutkiessaan kangasta.

Aino Aalto ei selvästikään ollut ainoa, johon kuvion näyttävä ulkoasu teki vaikutuksen. Seeprakankaasta tuli myöhemmin katseenvangitsija myös Stylclairin mainoksissa.

Vaikka tämä saattoi olla Aino Aallon ensimmäinen dokumentoitu kerta, jolloin hän tutustui kankaaseen, Zebra oli jo löytänyt tiensä Aallon huonekaluihin. Tästä voidaan suurelta osin kiittää Wohnbedarfia, sveitsiläistä designliikettä, jonka arkkitehtuuriteoreetikko Sigfried Giedion ja hänen kollegansa perustivat vuonna 1931.

Wohnbedarf perustettiin edistämään modernismia Sveitsissä. Yritys valmisti myös omaa kalustemallistoaan, jonka suunnittelijoina toimivat aikansa tunnetut eurooppalaiset arkkitehdit, heidän joukossaan Alvar Aalto.

Wohnbedarfin perustajat seurasivat tarkasti naapurimaiden, erityisesti Ranskan, muotoilusuuntauksia, ja Zebra-kangasta hankittiin todennäköisesti suoraan valmistajalta. Wohnbedarf alkoi tarjota Alvar Aallon nojatuoleja ja jakkaroita seeprakankaalla verhoiltuina jo vuonna 1934, ja niitä esiteltiin useissa aikakauden mainoksissa.

Se, että juuri Aino Aalto ihastui kankaaseen Pariisissa, matkapäiväkirjassaan kuvatulla tavalla, vakiinnutti Zebran paikan osana Artekin muotoiluidentiteettiä. Muistiinpanonsa avulla Aino Aalto tilasi kangasta Helsinkiin loppuvuodesta 1935. Tämän jälkeen seeprakankaalla verhoiltuja Aallon huonekaluja nähtiin Artekin ensimmäisessä myymälässä, joka avattiin Fabianinkadulle maaliskuussa 1936.

Keskustelu yhteydestä Otti Bergeriin

Joidenkin tutkijoiden mukaan Zebra-kankaan suunnittelija olisi ollut Otti Berger (1898–1944), arvostettu tekstiilitaiteilija ja kutoja, joka opiskeli Bauhausissa Dessaussa ja joka murhattiin traagisesti Auschwitzissa. Tuoreen tutkimuksen yhteydessä esiin tullut aineisto kuitenkin viittaa siihen, ettei tämä tekijäattribuutio pidä paikkaansa.

Bergerin liittämiselle virheellisesti Zebra-kankaan suunnittelijaksi on kaksi mahdollista selitystä. Ensimmäinen on Wohnbedarfin kuvasto, jossa esiteltiin sekä Zebra-kankaalla verhoiltuja Aallon huonekaluja että erikseen Bergerin omia tekstiilejä. Säilyneet dokumentit voivat antaa vaikutelman, että myös Zebra-kangas olisi ollut hänen suunnittelemansa, mutta tämä voidaan sulkea pois, mikäli kankaan oletetaan syntyneen Lyonissa 1920-luvun loppupuolella. Toinen mahdollinen selitys löytyy Aino Aallon päiväkirjamerkinnästä, jossa Otti Bergerin nimi esiintyy toisessa muistiinpanossa Zebra-kankaita koskevan merkinnän yhteydessä.

Merkittävintä on kuitenkin se, että Otti Bergerin suunnittelussa korostuivat hienovaraiset ja hillityt pintatekstuurit, jotka perustuivat materiaalin omiin toiminnallisiin ominaisuuksiin. Graafisesti voimakas Zebra-kuosi olisi ollut ristiriidassa näiden suunnitteluperiaatteiden kanssa. On kuitenkin mahdollista, että Berger antoi Wohnbedarf AG:lle neuvoja mallin jatkokehittämisessä yhtiön omaa tuotantoa varten Sveitsissä.

Zebra silloin ja nyt

Jossain vaiheessa alkuperäinen Zebra-kuosi korvattiin nykyisellä Zebra-versiolla, jota saksalainen tekstiilivalmistaja Krall+Roth on valmistanut vuodesta 1996 lähtien. Siinä missä alkuperäisen kankaan mustilla alueilla oli vaaleita pilkkuja, nykyisessä, 1960-luvun alkupuolelle jäljitettävässä versiossa mustien (tai nykyisin myös ruskeiden) alueiden ja valkoisen välinen kontrasti on selkeämpi. Molempia versioita yhdistää niiden tekstuurinen, uurrettu pinta sekä värien syvyys ja pehmeys, jotka viittaavat kankaan inspiraationa toimineeseen eläimen turkkiin.

Zebra-kankaan alkuperäisen valmistajan ja suunnittelijan henkilöllisyyteen liittyy edelleen avoimia kysymyksiä. On kuitenkin pystytty hahmottamaan uskottava kulkureitti Ranskan ja Sveitsin kautta lopulta Suomeen, missä Zebrasta tuli kiinteä osa Artekin muotoiluidentiteettiä. Lähes sata vuotta ensiesiintymisensä jälkeenkin kangas osoittaa, kuinka kaikkein tutuimmistakin designklassikoista voi yhä paljastua ennenkuulumattomia tarinoita.

Kirjoittajasta

Judith Raum on Berliinissä työskentelevä kuvataiteilija ja tutkija.

Kirjoittajan kiitokset

Lämpimät kiitokset Arthur Rüeggille (Zürich) hänen asiantuntevista näkemyksistään kankaan historiasta Wohnbedarf AG Zürichin yhteydessä sekä ajasta, jonka hän käytti kanssamme käytyihin keskusteluihin tässä käsitellyistä kysymyksistä. Kiitokset myös Oliver Salzmannille ja Sven Fischerille Krall+Rothilta heidän tuestaan tekstiiliteknologiaan liittyvissä kysymyksissä, samoin kuin Frédérine Pradierille Lyonin Musée des Tissus et des Arts Décoratifs -museosta, Jason Vertragille Pariisin Musée Bourdelle -museosta sekä Sven Vorderstraselle Markantolta, Kölnistä.